Päivä 11 | Antananrivo - Andasibe
Tarua vai totta. Antananrivon toiseksi yleisin taksimalli on Citroen 2CV? ... totta se on. Ja alamäkeen taksikyyti maksaa pääkaupungissa vähemmän kuin ylämäkeen... :) ... yllä myös taksari Turunen. Ja ehkä oma rakkaus rättisitikoita kohtaan johtuu siitä, että minut on tuota synnytyslaitokselta moisella pelillä.
Aamupäivä vielä ns. cityaikaa. Helin, Harrin, Jyrkin ja Sepon kanssa mustalle enkelille. Enkeli tosin nykyään kullan värinen mutta alkuperäisväri on musta. Kaupungin keskellä olevan pikkujärven keskelle on tehty korkea enkelipatsas 1 ja 2 maailmansodissa ranskan riveissä kaatuneiden madagaskarilaisten muistolle.
Järveltä meillä oli vakaa aikomus mennä kaupungin parhaaseen museoon, mutta jotenkin löysimme itsemme museon vieressä olevista kaupoista… ainakin osasyyllisä moiseen Eija, Sinikka ja Pia jotka tulevat esittelemään shoppauslöytöjään kun taivallamme määrätietoisesti kohti museon porttia… joka kun shopattu, ei enää aikaa mennä museoon vaan jouduimme menemään pakkaamaan ja suuntaamaan maan itäisille maille.
Itäisten maiden osoitteena meillä on Indrien (suurimpien lemureiden) asuttama Park National d'Andasibe-Mantadia. Heti kaupungista ulostauduttuamme pääsemme kirjaimellisesti keskelle Tour de Madagaskar polkupyöräkilpailua. Me ohittelemme ylämäissä ja fillariristit alamäissä. Matka etenee pyöräilijöiden tahtiin.
Pääsemme pyöräilijöistä ja kilpapyöräilijät pääsevät meistä eroon topatessamme Reptile Centeriin, noin kaksi tuntia Antananrivosta. Ensi silmäykselle Reptile Center näyttää hyvinkin vaatimatomalta, mutta osoittautuu helmeksi monilukuisine kameliontteineen ja mönkijöineen. Päivän päättärillä, Inri-puiston kyljessä jotakuinkin auringonlaskun. Inrin huuto tulee nopeasti tutuksi… miten sitä kuvaisi… palosireenin ja syötävästi kiljuvan pikkulapsen äänten mixtuura?
Sinikan käsi, Pian kamera, Pia ja kaksi pikkukameleonttia... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti