Päivä 17 ja 18 | Isle St Marie - Antananrivo - Pariisi - Helsinki

Madagaskarilaista arkea ja Suomalaista arkea... yllä JyrkiBoy ottamassa lähtöpäivän aurinkoa hotellimme laiturilla. Alla Martine aloittamassa autoni esiinkaivuuta Töölössä...  talvirenkaatkin pitää varmaan vaihtaa... :]

Päivä avautuu Isle St Mariella aurinkoisena ja kuumana kuten päivät saarella avautuvat tähän aikaan vuodesta. Meille se tarkoittaa tänään uima-altailua ja uima-altailua. Seppo ja Jyrki tosin kunnostautuvat sen verran että saavat kärvennettyä nahkansa. Hotellilta ei kannata poistua koska Air Madagaskarin lentoajat voivat aina vaihtua. Tänään aika kuitenkaan vaihdu ja viideltä iltapäivällä olemme ilmassa. Tuntia myöhemmin maassa. Antananrivon kentällä selviää, että meillä on ilmeisesti 21.12 aamuyöstä lennot Pariisiin. Helillä ja Harrilla ilmeisesti lennot Mauritiuksen kautta Pariisiin. Näyttää siltä että Air Francella on joulumieltä.

Seuraavana aamuna selviää, että Helillä ja Harrilla lennot tänään ainoastaan Mauritiukselle, jossa pari päivää lisää lomaa. Meille muille vahvistuu Air Francen tiskillä, että ensi yönä lennämme Pariisiin ja siitä kolmessa erässä kolmella koneella Helsinkiin. Pia, Eija ja Jyrki tosin saavat yhden lisäyön Pariisissa ja he kotona 22.12… jouluksi kotiin… Heli ja Harrikin ovat kotona 24.12.

Ja eikun Mukavaa Joulua, Poreikasta Vuodenvaihdetta ja MoniMatkaista uutta vuotta kaikille tätä blogia seuranneille. Helille, Eijalle, Pialle, Sinikalle, Artolle, Harrille, Jyrkille ja Sepolle kiitos erinomaisen hauskasta ja värikkäästä Madagaskarin matkasta. Tämä blogi loppuu tähän… Over and out ja Mercii Pokuu :]

Päivä 16 | Isle St Marie

Päivä 16 | Isle St Marie 

Lennon odottelua madagaskarilaiseen tapaan... :)

Se piti olla Isle St Marie - Antananrivo - Pariisi - Helsinki tänään… mutta todellisuus on pelkkä Isle St Marie. Air Maybe (Air Madagaskar) ei lentänyt ollenkaan sitä tärkeintä sisäistä lentoa Isle St Marielta pääkaupunkiin. Kone meni rikki. Olevan tiedon mukaan pääsemme huomenna iltapäivällä Antananrivoon… siitä sitten eteenpäin on toistaiseksi EOS… ei osaa sanoa. Mutta jouluksi kotiin? Se on tiedossa, että seuraava lento Antananrivosta Pariisiin on 21.12… ja toivottavasti me sillä samalla. Päästäänkö olevilla lipuilla lienee kiinni Air Francen joulumielestä… ja onko tilaa.

Pia polkee yllä kohti merirosvojen hautausmaata. Alla kuuma hautausmaa. 

Air Maybestä riippumatta fillaroimme aamupäivällä merirosvojen hautausmaalle. Isle St Marie on ollut 1800 -luvulla planeettamme merirosvokeskus. Osa ryösti laivoja omaan piikkin, yksityisyrittäjiä ja osa hallitusten piikkiin… valtion merirosvoja.  Air Madagaskar tarjoaa tänään majoituksen ja dinnerin… ja pari lasia viiniäkin… :]

Seppo hautausmaalle vievällä sillalla. JyrkiBoy, Pia ja Arto vaihtoehtokuljetuksessa.

Päivä 15 | Isle St Marie

Päivä 15 | Isle St Marie

 Siinä se on kokeneella motoristilla selvästi tilanne hallinnassa... ;)

Konepyöräkuljettaja Ahokas metsätieosudella.

Sepolla kaikki 50 kuutiota täydessä käytössä.

Vapaapäivä… joka on yhtä kuin skootteripäivä Sepolla, Artolla ja minulla. Aluksi on kuitenkin sadeskootteripäivä. Muutama kilometri ajoa pohjoiseen ja olemme läpimärkiä. Sade kuitenkin vetäytyy ja aurinko ottaa taivaan hallintaansa… ja kohta on kuuma… ;) 

Asvallti loppuu 15km jälkeen… se on jotakin samaa kuin u-käännös ja cityyn. Cityssä hajaannumme kolmeen. Seppo eka parturiin, minä toiseen ja Arto shoppailemaan. Cityssä näkyy myös monia muita suomalaisia shoppailijoita. Kruunukorkeista tehdyt kattilanaluset ovat selvästi inn.

Iltapäivällä otamme skoottereillamme endurolenkin… kyllä niillä aika epätasaistakin alustaa selvästi pystyy ajamaan. Mutta kun kiinalaista laatua ovat, niin Sepolta katoaa virta-avain kesken ajon… hyppää kirjaimellisesti virtalukosta omia aikojaan. Minulta ja Artolta katoaa tärinässä sähköstartit, mutta potkulla vielä lähtee.

Illalla Madagasarin seikkailumme päättäripäivällinen… varmuuden vuoksi. Air Madagaskarin aikataulut kun tuntuvat vaihtuvan päivittäin, niin mitään varmuutta ei ole siitä monelta olemme huomenna Antananrivossa ja montako tuntia meillä on siellä aikaa. Ja kaikella todennäköisyydellä saimme nyt illalla paremmat eväät kuin jossakin lentokenttähotellissa… :) 

Seppo ja Isle St Marien suurin vesiputous.

Päättäpäivällisravintolan bändi... tai ainakin osa siitä. 

Intialainen riksa on tämän saaren yleisin taksimalli.

Päivä 14 | Isle St Marie

Päivä 14 | Isle St Marie

 Pyörävuokraamon pihassa laittamassa säätöjä kohdallensa. Eija sai kaikkein koreimman, mutta ei siinä toiminut kuin 1 vaihde 21'stä... ;) ... Seppo valitse repun hihnojen värin mukaan sävy sävyyn.

---

 Fillari kautta snorklausretkemme suuntautui Ile Aux Nattesille, joka Isle St Marien eteläkärki. Siinä välissä kaistele vettä, joka ylitettävä paikallislossilla. Ylää Seppo, Sinikka ja Eija. Alla Pia ja JyrkiBoy.

Aamu-uinti, aamiainen ja fillarivuokraamoon. Ohjelmassa fillarointia ja snorklausta. Ensin 8km polkulaiteilla saaren eteläisimpään kärkeen. Arto vuokraa skootterin… ja noh, otan itse myös skootterin Arton seuraksi. Eihän iäkästä miestä voi laskea yksin ajelemaan… varsinkaan kun tuolla ei juuri ole kokemusta moottoroiduista kaksirattaisista.

Polkulaitteet ovat hieman vuosia nähneitä, mutta jokaisessa menee ainakin yksi vaihde päälle… ja se itseasiassa riittää kun kyseessä on ainoastaan tasamaa-ajoa. Kiinalaiset 50 kuutioiset skootterit ovat nekin vähän kulahtaneita mutta kulkevat hyvin. Arto saa mittarinopeutta jopa 80km/h. Mopoilu meneekin Artolta hyvin. Sen sijaan hukkua tuo meinaa liian pitkällä snorklauksella ilman räpylöitä. Onneksi Harri ja Seppo ehtivät hätiin ja pelastavat Arton. Siinä alkoi olemaan jo tosi kyseessä, mutta ei ollut aika lähteä vielä… onneksi. Ja onneksi pojat huomasivat ajoissa. 

 Ile Aux Nattesilla... trooppinen palmusaari valkoisilla hiekkarannoilla ympäriinsä. Täällä viihtyisi pidempäänkin. Esimerkiksi talven mittaisen ajan... ;) ... ylää Heli ja Harri. Alla snorklausretkikunta matkalla kalojen ja korallien maailmaan.

Tänään huikopalaksi ensimmäiset madagaskarilaiset pitsat… pitsat meille tekee Botswanassa syntynyt Etelä-Afrikkalainen majatalonpitäjä… tai hänen henkilökuntansa ainakin. Robert pitänyt majataloa Isle St Marien paratiisimäisessä eteläkärjessä 10 vuotta. Kolme suurinta ongelmaa korruptio, korruptio ja korruptio. Sitä samaa sanoneet myös kaikki paikallisoppaamme. Murhastakin voi täällä ostaa itsensä vapaaksi… jos sattuu olemaan paljon rahaa.

Meidän ongelmamme kuitenkin paljon pienempää kaliiperiä. Päivän suurin ongelmame on, että syödäkkö illalla hotellilla vai jossakin muualla… ;) … päädymme hotelliimme vaikka ruoka onkin Mora Mora… ;]

Ryhmämme tämän päivän konepyöräjaosto; Arto ja minä.

Päivä 13 | Mahavelona - Isle St Marie

Päivä 13 | Mahavelona - Isle St Marie

 Jo ensimmäisistä matkavuosistani lähtien on ollut aina hauska nähdä aamulla ympäristö johon on pimeällä tullut. Yllä aamumaisema oman huoneeni ikkunasta. Alla Arton ja Sepon korkea maja. Viuhkaplamu yllä myös Air Madagaskarin logon symboli.

Meri on heräressämme melkein kosketusetäisyydellä. Oli se siinä tosin illallakin, vaan ei näkynyt. Meren läheisyydestä riippumatta olemme likkeelle 0730 ja lauttarannassa kahta tuntia myöhemmin. Nyt vesiteitse Madagaskarin 'viralliselle' lomasaarelle Isle St Marielle.

Saamme liput ms Rozinalle. Matkaraamattu LonelyPlanet saanoo juuri Rozinan olevan kaikkein merikelpoisin mantereen ja Isle St Marien välillä ajavista aluksista. Hyvä niin ajatelen Rozinan keulan sukeltaessa useaan kertaan paljon itseään korkeampaan altoon tullessamme jokisuusta merelle.

 Yllä pikasliiparimme Rosina joka vei meidät Isle St Marielle. Alla liitzikauppa satamassa.

Matka Isle St Marielle kestää 2 tuntia. Satamasta saaren hotellille huomattavasti vähemmän… jotakin kahden ja kahdentoista minuutin väliltä. Olemme saapuneet matkamme rantalomaosuudelle. Hotellimme on rantaviivassa kuten rantalomahotellin kuuluukin olla… :) … emme lähde tänään enää valloittamaan vuoria. Ohjelmassa uima-altailua, snorklausta ja yleistä seurustelua… Jyrki tosin tekee läheistäkin tuttavuutta yhden mustan merisiilin kanssa. Kaksi tuon merisiilin piikeistä tulevat Jyrkin räpylöiden pohjan läpi suoraan kantapäähän. Mutta no hätä, Jyrki jäi henkiin.

 Vakavaksi vetää... kun pojille antaa kookosmehut olutpullojen sijaan... ;) ... alla Harrilla jo vähän helpottaa kun on päässyt uima-altaaseen Helin viereen.

Päivä 12 | Andasibe - Mahavelona

Päivä 12 | Andasibe - Mahavelona

 Yllä ruskea Shifaka ja alla lemureista suurin, eli Inri... se sama josta lähtee palosireenimäinen ääni joka kantautuu kilometrien päähän... ;)

---

Yllä Madagaskarin Boa... kaikki käärmeet täällä myrkyttömiä... ;] ... alla noin 2cm pitkä oranssijalkalutikka.

Inrit toimivat tänään herätyskelloina… kukaan ei tarvitse muuta herätyskelloa. Puoli kasilta olemme autossa ja muutamaa minuuttia myöhemmin olemme Park National d'Andasibe-Mantadian portilla. Harvinainen Bamboo-Lemuri näyttäytyy meille ensimmäisenä. Endeemisten kalojen kasvatusaltaalla hyppelemme kirjaimellisesti  käärmeiden yli… normi Madagaskarin boia. Vielä pari normi kameleonttia ja kohdalla on Inri pariskunta.

Inrit syövät puissa lehtiä muina miehinä kun oppaamme alkaa soittamaan nauhoitettua Inriääntä. Eikä aikaakaan kun elävät inrit yläpuolellamme alkavat puolustamaan reviriään huudollaan joka kuuluu tuulettomalla säällä helposti kolme kilometriä joka suuntaan. Vielä ennen luonnonpuistosta poistumista ruskeat lemurit päättävät viihdyttää meitä. Varmaan osaltaan myös lajien erilaisuus ja harvinaisuus vaikuttaa, mutta Madagaskarilla cityihmisenkin on helppo tuntea itsensä luontoihmiseksi.

 Eija, Pia ja Sinikka matkalla hattukaupoille heti kun hiacemme pysähtyi pariksi minuutiksi... :) ... ja banaanikauppoja oli myös taukokaupungissa. Isot möhkäleet maassa banaanien alla kookospähkinöiden vieressä JackFruitteja... eivät kasva Suomessa.

Iltapäivä mennään Hiacella ja vähän iltaakin. Taosmina nimiseen satamakaupunkiin saakka tie on hyvä. Sen jälkeen se muuttuu pomppupelloksi, mutta automme etenee vaikka välillä valittaa. Takapenkki on pelikeskus. Pelaamme Sepon Iphonella AngryBirdsiä akut loppuun. Omasta iphonestani olen poistanut vihaiset linnut koska minulla taipumusta jäädä niihin koukkuun… ;)

Päivän eteneminen päättyy Mahavelona nimiseen kaupunkiin. Täysin kuolleelta näyttävästä kaupungista löytyy hengissä oleva majatalo jossa on kulkijoille tilaa… ja mikä yllättävintä. Hotellin ravintola tekee meille parhaat eväät mitä olemme koko matkalla saaneet.

Päivä 11 | Antananrivo - Andasibe

Päivä 11 | Antananrivo - Andasibe

Tarua vai totta. Antananrivon toiseksi yleisin taksimalli on Citroen 2CV? ... totta se on. Ja alamäkeen taksikyyti maksaa pääkaupungissa vähemmän kuin ylämäkeen... :) ... yllä myös taksari Turunen. Ja ehkä oma rakkaus rättisitikoita kohtaan johtuu siitä, että minut on tuota synnytyslaitokselta moisella pelillä.

Aamupäivä vielä ns. cityaikaa. Helin, Harrin, Jyrkin ja Sepon kanssa mustalle enkelille. Enkeli tosin nykyään kullan värinen mutta alkuperäisväri on musta. Kaupungin keskellä olevan pikkujärven keskelle on tehty korkea enkelipatsas 1 ja 2 maailmansodissa ranskan riveissä kaatuneiden madagaskarilaisten muistolle.

 Yllä entisten sotilaiden muistomerkki. Alla Antananrivon ns. parempaa kaupunginosaa.

Järveltä meillä oli vakaa aikomus mennä kaupungin parhaaseen museoon, mutta jotenkin löysimme itsemme museon vieressä olevista kaupoista… ainakin osasyyllisä moiseen Eija, Sinikka ja Pia jotka tulevat esittelemään shoppauslöytöjään kun taivallamme määrätietoisesti kohti museon porttia… joka kun shopattu, ei enää aikaa mennä museoon vaan jouduimme menemään pakkaamaan ja suuntaamaan maan itäisille maille.
Itäisten maiden osoitteena meillä on Indrien (suurimpien lemureiden) asuttama Park National d'Andasibe-Mantadia. Heti kaupungista ulostauduttuamme pääsemme kirjaimellisesti keskelle Tour de Madagaskar polkupyöräkilpailua. Me ohittelemme ylämäissä ja fillariristit alamäissä. Matka etenee pyöräilijöiden tahtiin.

 Reptile Centerin värikkäitä asukkaita, kameleontteja.

Pääsemme pyöräilijöistä ja kilpapyöräilijät pääsevät meistä eroon topatessamme Reptile Centeriin, noin kaksi tuntia Antananrivosta. Ensi silmäykselle Reptile Center näyttää hyvinkin vaatimatomalta, mutta osoittautuu helmeksi monilukuisine kameliontteineen ja mönkijöineen. Päivän päättärillä, Inri-puiston kyljessä jotakuinkin auringonlaskun. Inrin huuto tulee nopeasti tutuksi… miten sitä kuvaisi… palosireenin ja syötävästi kiljuvan pikkulapsen äänten mixtuura?

Sinikan käsi, Pian kamera, Pia ja kaksi pikkukameleonttia... :)